Vuosipäivän kunniaksi – kuumetta!

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun ensimmäisen kerran heräsin aamuviideltä ylös tekemään omaa joogaharjoitustani, sadhanaa. Tänään minun piti kirjoittaa siitä, miten ihanaa elämä on ja miten paljon hyvää jooga on saanut aikaan kehossani. Tänään, minun piti olla elämäni kunnossa ja nostaa malja itselleni; kokonaiset 365 päivää aamuherätyksiä takana! Tänään, olen kipeä. Keuhkoputkentulehdus voitti. Pyh! Se siitä juhlimisesta. Eikä tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun tämän vuoden aikana sairastelen. Kaiken maailman vatsataudit ja muut pöpöt on käyty läpi. Eikö päivittäisen joogan pitänyt tehdä minusta terveempi ja vahvempi?

Onneksi minulla on kuitenkin positiivinen asenne tässä lapsiperheen pöpöviidakossa. Jokainen pöpö vahvistaa kehoa ja lisää vastustuskykyä. Jokainen tauti ja kuume puhdistavat kehoa. Jos minulla on kuume, olen siitä kiitollinen – silloin pääsen kylpemään puhdistavassa tulienergiassa. Jos minulla on vatsatauti, olen kiitollinen, että saan puhdistettua suoliston ja karistamaan vanhat pölyt pois. En vastusta sairautta, hyväksyn sen ja teen voitavani auttaakseni kehoani tuhoamaan tunkeilijat. Valkosipuli, hunaja ja sitruuna ovat olleet parhaat kaverini tällä viikolla – anteeksi vaan rakas aviomieheni <3

En kuitenkaan herää ennen kukonlaulua pelkästään joogan fyysisten vaikutusten takia. Mitä jos kertoisin kaikista niistä mahtavista asioista, joita ON tapahtunut vuoden aikana? Olen perustanut oman yrityksen, olen aloittanut joogaopettajakoulutuksen, olen oppinut L U O T T A M A A N elämään ja olen saanut omaa aikaa itselleni. Olen saanut oikeastaan kaikkea, mitä olen pyytänyt. Mitä tekemistä joogaharjoituksellani sitten on tämän kaiken kanssa? Paljonkin! Oikeastaan tämä kaikki on nimenomaan sieltä villaiselta joogamatoltani lähtöisin. Jooga on niiiin paljon enemmän kuin täydellinen kobra. Kun joogaan aamuhämärässä, hiljaa itseni kanssa silmät kiinni, olen kosketuksissa korkeimman Voimani kanssa. Tiedostan itseni ja omat ajatukseni – tunnen itseni. Tiedän tasan tarkkaan mitä minä haluan, ja tarvitsen, elämääni, jotta voisin toteuttaa itseäni ja päivittää tähtikarttaani. Hengittelen, olen läsnä. Joogaan, puhkun (ja puuskutankin välillä) ja potkaisen itseni liikkeelle. Rentoudun ja meditoin. Puhdistan alitajuntaani ja teen tilaa uudelle. Lopetan harjoitukseni pilke silmäkulmassa, lausun kiitoksen maailmankaikkeudelle ja pyydän Iloa ja Valoa päivääni. En voi sanoa, että jokainen mahtava ajatus olisi kirjaimellisesti saanut alkunsa joogamatolla, mutta jokainen ajatuksen siemen on taatusti saanut tulta alleen kasvaakseen ja saadakseen siivet selkäänsä. Jooga on parhaimmillaan liikkeelle paneva voima, joka työntää eteenpäin välittämättä sumusta tai sateesta.

Niin, palatakseni pöpöihin. Minun piti olla terveempi ja vahvempi… Miten terveys määritellään? Tai miten sairaus määritellään? Ehkä kaikki nämä taudit ovat tulleet juurikin sen takia, että voisivat puhdistaa minua ja tehdä minusta entistä eheämmän. Ehkä kyse ei olekaan siitä, miten ”terve” on, vaan siitä, miten eheäksi itsensä tuntee. Niin kulunut fraasi kuin se onkin, ihminen on kokonaisuus.

Kundaliinijoogan mestari, Yogi Bhajan, on sanonut, että:

”Keep up and you’ll be kept up.”

Niin yksinkertainen, mutta kuitenkin niin tavattoman kaunis, lohdullinen ja voimaannuttava ohjenuora. Joogamatolla ei todellakaan ole aina helppoa, varsinkaan täällä pimeässä Pohjolassa talviaikaan… Joka ikinen kerta, kun matolle asti selviää, on voitto. Joka ikinen loppuun asti vedetty kriya (harjoitus) ja meditaatio on voitto. Kyse on tahdosta, omasta tulesta. Jatka (oli kyse mistä vaan), puske eteenpäin, niin universumi on puolellasi. Näytä halusi, sisäinen soturisi ja elämä kantaa.

PS. Kun aloin kirjoittaa tätä tekstiä, ironista kyllä, minulle nousi korkea kuume… Puhdistus tuli kuin sitä ilmeisesti niin pyysin. Tämäkin lienee joogan tekosia – manifestointi on ajoittain erittäin nopeaa! Kiitos elämä, kiitos jooga!