Me epäonnistuimme. Se oli virhe. Typerästi tehty… sanoo egoni. Onneksi olen oppinut tunnistamaan sen säälittävän äänen, enkä enää usko sitä. Sieluni tietää, että oikeasti olemme onnistujia. Tulimme, näimme, voitimme – Vedi Vidi Vici. Teimme jotain todella rohkeaa, miltei uhkarohkeaa. Moni on sanonut minulle, että suorastaan ihailevat meidän perhettämme, ja sitä kuinka uskaliaita olimme. Tuosta vain talo ja tavarat myyntiin ja hopsis kohti Espanjaa, kirjaimellisesti kohti tuntematonta, vieläpä kahden lapsen ja koiran kera.
Nyt muutostamme on kulunut reilu vuosi ja istun kirjoittamassa tätä blogia Ruotsissa, uudessa kotimaassamme. Paljon on siis tapahtunut sitten viimeisen blogikirjoitusteni, jotka käsittelevät Espanjan ihanan kamalia ensimmäisiä kuukausiamme siellä.
Espanjasta ei siis koskaan tullutkaan meidän kotia. Sanotaan, että ”kotisi on siellä missä sydämesi” ja yhdyn myös tuohon osittain, turvallisuuden tunne lähtee sisältä. Mutta kun kyseessä on myös omien lasten turvallisuus, niin lausahdus saa uutta väriä. Espanjassa lapset eivät voi juosta/pyöräillä/matkustaa julkisilla vapaasti niin kuin täällä Pohjolassa voi. En edes uskaltanut päästää heitä yksin ulos, koska alueella oli hiljattain ollut kidnappaajia (onneksi vain yritys, joka ei ollut onnistunut, mutta silti). Todistimme myös kirkkaassa päivänvalossa muutaman kerran rikollista toimintaa…
VAPAUS. Olla vapaana, juosta metsissä ja tehdä pyöräretkiä ja lähteä kavereiden kanssa rannalle tai shoppailemaan, sellaista oli minun vapaa lapsuuteni Espoossa, ja sellaisen haluan tarjota myös omille lapsilleni, jotka ovat jo esiteinejä. Tiesimme, että Espanjassa emme pysty tätä tarjoamaan, mutta meillä ei ollut myöskään YHTÄÄN ollut ikävä Suomeen (paitsi Prismaa). Dilemma. Emme siis halunneet jäädä, emmekä muuttaa takaisin.
Onneksi meillä oli jokerikortti – mieheni kotimaa Ruotsi. Hän on kotoisin Etelä-Ruotsista, jossa ei ainakaan vappuna sada rakeita! Etelä-Ruotsin kevät alkaa yleensä maaliskuussa (oikeasti) ja syksy jatkuu pitkälle marraskuuhun, joka tarkoittaa siis kaksi kuukautta pidempää kesäkautta – sopii! Ja lumia ei Skånessa juuri näy, eli kolaamiset voi myös unohtaa. Olin myyty. Ja mieheni oli kuin hangonkeksi, hän ei moneen päivään (tai viikkoon) saanut hymypieliään alas. Vi ska flytta till Sverige! hän ilakoi päivästä toiseen. Onhan se upeaa päästä omaan kotimaahan taas asumaan monien vuosien jälkeen. Hän kun muutti Suomeen rakkauden takia, minun takiani vuonna 2007.Päätös tuntui hyvältä, myös lapset olivat innoissaan, heillä kun on paljon läheisiä sukulaisia Ruotsissa.
Palaset alkoivat vihdoin loksahdella paikoilleen. Ymmärsimme, miksi kaikki (ainakin melkein) oli mennyt päin seiniä. Mikään suunnitelmamme ei ollut mennyt niin kuin piti. Ei todellakaan mennyt niin kuin Strömsössä. Lapset olivat jonossa kolmeen eri kouluun, mutta eivät koskaan saaneet koulupaikkoja. Me jouduimme muuttamaan 3 kertaa vuoden aikana. Meidän bisnes-kuviot eivät myöskään menneet yhtään niin kuin olimme suunnitelleet.
Olimme ihmeissämme. Kaikki alkoi niiiin hyvin (lue edellinen blogini talon myynnistä, se myytiin 5 oäivässä!), olimme todella johdatuksessa. Seiskan numerosarjat ja höyhenet, KAIKKI merkit osoittivat, että olemme oikeassa paikassa, ja että Espanjaan muutto oli oikea ratkaisu. Mutta miksi asiat alkoivat suistua raiteiltaan? Koska emme viihtyneet. Meidän ei ollut tarkoitus jäädä Espanjaan. Sielunsuunnitelmaan kuului kyllä tämä muutto, siitä ei ollut epäilystäkään. Mutta niin kuului myös tänne Ruotsiin tulo.
Huhtikuun lopulla pakkasimme automme tupaten täyteen ja lähdimme ajelemaan Euroopan läpi, ja taas matkaamme säestivät 777 ja 7777. Niitä oli IHAN joka puolella, ja koko ajan! Muutto ja automatka sujui taas todella hyvin, ja meitä odotti ihana juuri remontoitu koti pienessä kylässä merenrannalla. Kotiuduimme tänne heti, parasta on, että uuden osoitteemme nimi on suomeksi Rauhankatu 1. <3 Täällä todella vallitsee ihana rauha, ja miten ihanaa onkaan taas hengittää raikasta ilmaa.
Täällä on paljon korppeja, jotka ovat aina merkinneet minulle paljon, korppi on yksi voimaeläimeni. Eräs ilta kun vein koiraa ulos, ylläni lenteli monta korppia ja ne säestivät upeaa konserttia. Tiesin, että olin tullut kotiin. Rakastan luksusta, aurinkoa ja lämpöä, mutta vähintään yhtä paljon hiljaisuutta, rauhaa ja lande-elämää. Korppi huusi minut kotiin. Kiitos Korppi.
Elämän peli on kummallinen peli. Siinä ei aina ole järkeä, onkohan koskaan, mutta sydäntä seuraamalla et voi eksyä. Egosi (negatiivinen kaiku sisälläsi, joka pelkää) saattaa keksiä vaikka mitä satuja epäonnistumisesta, mutta niin pitkään kuin seuraat Sielunpolkuasi, et voi epäonnistua.
Jos joku olisi minulle vuosi sitten sanonut, että minä muutan Ruotsiin maalle, olisin nauranut hänet pihalle. Me muutimme Espanjaan jäädäksemme, ja ihan tosissamme aloimme rakentamaan sinne elämäämme.
Me emme kuitenkaan aina tiedä mitä Sielumme on meille suunnitellut, eikä meidän ole tarkoituskaan tietää kaikkea heti, olisipa sellainen elämä tylsää! Täyskäännöksiä tulee aina olemaan, eikä niissä ole mitään vikaa. Täyskäännös ei tarkoita epäonnistumista, se tarkoittaa LUOTTAMISTA Elämään.
Antaudu Elämäsi Suurelle Suunnitelmalle. Tee päätöksiä Rakkaudesta ja Rohkeudesta, ne ovat eteenpäin vieviä voimia, joihin tarttuminen takaa sinulle ainaisen turvaverkon. Kun hyppäät, sinä olet turvassa.
Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, totta se on. Tämä on nyt kolmas ulkomaan muuttoni perheen kanssa ja jokainen hyppy tuntemattomaan on kasvattanut perhettämme aivan huimasti. Olemme hitsautuneet yhteen tavalla, josta olen todella kiitollinen. Olemme selviytyneet sellaisista koettelemuksista, jotka ovat vahvistaneet meitä hurjasti. Ajattelen, että lapset ovat henkisesti niin paljon vahvempia tämän Espanjan vuoden jälkeen, annoimme heille lahjan, jota ei voi rahassa mitata.
Minkä rohkean hypyn sinä voit elämässäsi ottaa? Mihin Sielusi sinua kutsuu? Tee päätös, seuraa sydäntäsi ja pyydä merkkejä. Aina kun näet merkin, olkoon se numerosarja, lintu, höyhen, mikä vaan, tiedät, että olet johdatuksessa ja turvassa. Sinua kannatellaan, jos annat Elämän kannatella. Hyppää!
…Juuri kun olin sulkenut läppärin, niin kas, kaverini Korppi tuli kahvilan terassille moikkaamaan, ja tuomaan viestiä. <3 Mitä korppi sinulle viestii?