Luin äsken edellisen blogini, joka kertoo muutostamme tänne Espanjaan, olinpa jo kerennyt unohtaa sen Deja Vun, ja muitakin yksityiskohtia muutostamme! Nyt olemme asuneet täällä puoli vuotta, ja ehei, haasteet eivät loppuneet siihen (lue edellinen blogini niin pysyt kärryillä).
Mistä sitä edes aloittaisi, niiiiin paljon on kerennyt tässä tapahtua. No vaikka siitä kuolleesta käärmeestä, jonka näin heti sen jälkeen, kun olimme saaneet postia Espanjan oikeuslaitokselta. Kirjelmä oli espanjaksi, mutta siihen oltiin käsin raapusteltu englanniksi, että tämä talo vaihtaa omistajaa 1. kesäkuuta, toisin sanoen siihen oli muutama viikko aikaa. Kuollut käärme kertoi minulle, että oli aika jatkaa matkaa, uusi koti odotti jossain! Uutinen oli sinänsä helpotus, sillä emme viihtyneet ensimmäisessä talossa, tuntui että joka viikko ilmeni uusia vikoja. Ongelma oli siinä, että olimme maksaneet kolmen kuukauden vuokran etukäteen, jonka lisäksi kahden kuukauden takuuvuokran, joten ei sitä tuosta noin vain voinut lähteä.
Tästä alkoi mielenkiintoiset viikot, jota seurasi mm. kutsu todistajiksi Espanjan oikeuteen. Meidän nimet olivat siis virallisessa oikeuden paperissa, meitä tarvittiin kuulemma todistajiksi. Onneksi tämä kuitenkin peruuntui, kun tuomari sai käsiinsä kopion vuokrasopimuksesta, se kuulemma riitti. Meitä revittin kahteen suuntaan, toinen asianajaja sanoi toista ja toinen toista, he pommittivat meitä viikoittain sähköpostilla ja puhelimitse, jonka lisäksi nykyinen vuokranantaja (joka paljastui lähes tulkoon rikolliseksi) keräsi meiltä sympatiapisteitä ja yritti saada meitä toimimaan lainvastaisesti. Oli siis aivan kuin meidät oltaisiin vedetty mukaan Sopranos -sarjaan!
Kun tätä trilleriä oli jatkunut tarpeeksi kauan, puhalsimme pelin poikki ja ilmoitimme, että muutamme pois 1.elokuuta. Meillä olisi ollut vielä oikeus asua siellä, mutta sydämemme kertoi toisin – hyvä kun pystyimme hengittämään siellä! Tiesimme, että uutta vuokrakotia olisi vaikea löytää keskellä kesää, sillä Aurinkorannikolla on silloin täysi turistikausi meneillään, ja vuokrat olivat pilvissä. Järki siis sanoi, että jääkää vielä, mutta sydän sanoi, että nyt riittää. Irtisanoimme siis sopimuksen ja aloimme etsimään uutta kotia.
Tämä osoittautuikin aika haasteelliseksi, sillä meillä ei ole espanjalaisia tuloja. Meidän nenän edestä meni kaksi kotia, koska meiltä puuttui espanjalainen näyttö varallisuudesta. Meillä oli kyllä näyttää suomalaisten tiliemme muhkea saldo, mutta se ei kelvannut. Alkoi usko loppua, ja lapsetkin olivat jo surullisia. He olivat ihastuneet ensin yhteen, sitten vielä toiseen asuntoon, mutta kumpaakaan ei saatu. Sanoimme itsellemme ja lapsillemme, että ”koska emme saaneet sitä, meitä odottaa jotain vielä parempaa”.
Uskoin tähän itsekin vankasti, vaikka aika jännäähän se oli, kun vielä heinäkuun lopulla, 10 päivää ennen muuttoa, meillä ei ollut kotia, jonne muuttaa. Vuokra-asunnot menivät kuin kuumille kiville, ja katsoinkin asuntoilmoituksia tunnin välein. Ja sitten nappasi! Oikein ihana villa Mijaksessa, aivan Fuengirolan lähettyvillä, omalla uima-altaalla ja mahtavalla terassilla. Soitin välittäjälle ja saimme sovittua näytön heti seuraavalle päivälle. Talo oli ihana! Ja se todella oli PALJON parempi kuin mikään muu aikaisemmin katsomamme. Me emme kuitenkaan suinkaan olleet ainoita kiinnostuneita, joten odotimme jännittyneinä vastausta, joka onneksi tuli jo seuraavana päivänä – omistaja valitsi meidät! Hänkään ei ollut pitänyt siitä, että meillä ei ollut näyttää espanjalaisia tuloja, mutta hänen omien sanojensa mukaan, she liked our profile! Hän piti meidän viboista! Kiitos ja kumarrus Universumi, meillä oli koti! MUTTA se vapautuisi vasta 1.syyskuuta. Hauskaa. Eli missä ihmeessä asuisimme koko elokuun?
Tarina jatkuu. Kun olimme saaneet hyväksytyn vastauksen, aloin etsimään meille kotia elokuun ajaksi, jonka löysin vielä SAMANA päivänä! Eräs nainen oli laittanut Facebookin ryhmään, että hänellä on asunto Fuengirolassa, jonka hän vuokraa vain ELOKUUN ajaksi. Mitä! Epätodellista! Se kiitollisuuden määrä oli lähestulkoon ilmasta mitattavissa. Otin naiseen yhteyttä ja meni muutama päivä kun saimme sinne avaimet ja pääsimme muuttamaan tavaroitamme jo hyvissä ajoin ennen kuun vaihdetta.
Vihdoin koitti syyskuu ja pääsimme muuttamaan tänne ihanaan Villa Paratiisiin, uudehkoon taloon, jossa kaikki toimii ja on siistiä! Pelkkä suihkussa käynti on elämys. <3 Puhumattakaan mielettömästä, koko taloa ympäröivästä terassista, sekä omasta uima-altaasta. Ai niin, täällä on myös poreallas! Ehkä sitä talvella sitten kokeillaan, vielä ei ole tullut niin kylmä. =)
Kaiken kukkuraksi maksamme tästä Villasta tonnin vähemmän vuokraa kuin mitä ensimmäisestä mafia-kodista, jossa emme edes viihtyneet.
Kaiken tämän ruljanssin jälkeen, olenko katkera? Tai vihainen? En suinkaan. Tämän piti mennä juuri näin. Olen niin onnellinen. Me olemme koko perhe, lapsetkin, nyt henkisesti paljon vahvempia tämän koettelemuksen jälkeen. Kaikista ihaninta oli, kun tyttäreni itse sanoi minulle sen toisen talon jälkeen (joka meni sivu suun), että ”no, meille on jotain parempaa”. Kyllä siinä sydän pakahtui. Oppiläksy oli todella mennyt perille. Mikä olisikaan parempi lahja antaa omille lapsille kuin LUOTTAMUKSEN lahja. <3 Elämä kyllä kantaa, kun uskaltaa tehdä rohkeita siirtoja ja kuunnella sydämen ääniä.
Roger täältä auringosta, aika ihanaa kun syyskuussa saa vielä hengata hellemekossa. <3
Ps. Jos tämä LUOTTAMUS aihe kiinnostaa sinua enemmänkin, niin saatat tykätä TÄSTÄ TALLENTEESTA, jossa käyn läpi 7 työkalua, miten vahvistaa omaa luottamussuhdettaan Universumiin. <3