Kaikki sai alkunsa parin vuoden takaisesta päätöksestä, kun vappuna satoi rakeita. Silloin sanoin miehelleni, että nyt v***u lähdetään täältä, mä en kestä tätä Suomen ilmastoa enää yhtään. Annoimme itsellemme aikaa kaksi vuotta, sanoimme, että kesällä 2022 on muutto. Asetimme tavoitteen ja aloimme konkreettisesti ottamaan askelia siihen suuntaan.
Kerroimme Universumille, että olemme myös valmiita lähtemään matkaan aikaisemmin, jos se on meidän kaikkien (meillä on kaksi lasta ja koira) Korkeimmaksi Parhaaksi. Näin kävi, sillä saimme talomme myytyä VIIDESSÄ päivässä. Muistan päivän, jolloin saimme tarjouksen, sillä aamupalalla ottaessani kananmunia, kennosta lennähti valkoinen suuri höyhen. Tiesin heti, että talo myytäisiin ihan kohta, ja niinhän siinä kävi, että pari tuntia myöhemmin meillä oli käsissämme tarjous, joka oli juuri se summa jonka pyysimme. Tiesimme, että olimme tehneet oikean ratkaisun, kiitos Enkelit merkistä. <3
Tarjouksen ehtona oli nopea vapautuminen, yksi kuukausi kaupanteosta. Mikäpä siinä, ajattelimme, maaliskuussa Espanjaan, aikainen kevät – kelpaa. Eipä ainakaan sada rakeita vappuna. Meillä ei ollut kaupantekopäivänä vielä kotia, ja itse asiassa mieheni eikä lapseni ollut edes koskaan käyneet manner-Espanjassa!
Pakkasimme tavaramme ja lähdimme autolla kahden lapsen ja koiran kanssa ajamaan Euroopan läpi Tallinnasta, Baltian, Saksan ja Ranskan läpi Espanjaan, vieläpä ilman piikkipassia. Luotimme Korkeimpaan Voimaan ja tiesimme, että meistä pidettäisiin huolta. Toki matkanteko jännitti, ja jokaisen maan ylityksen kohdalla olin aina huojentunut – ei taaskaan rajanylitys kontrollia!
Itse automatka meni kerrassaan upeasti, lapset sekä koira, ja tietysti mies, joka ajoi koko matkan, jaksoivat todella hyvin. Haasteet alkoivat, kun saavuimme vuokrakotiimme. Lämmitys ei toiminut kunnolla, pyykinpesukone oli rikki (no, lapset oppivat miten nyrkkipyykätään), ei tullut lämmintä vettä, uima-allas ja allasalue täysin hiekan peitossa jne… Kaiken kukkuraksi päivänä, jona vihdoin saavuimme Malagaan, meitä odotti historiallinen hiekkamyrsky; valkoinen automme oli oranssi. Oli maailmanlopun tunnelmaa, kun taivas oli ihan oranssi. Vitsailimme lapsillemme, että me muutettiinkin Marsiin.
Vaikka tiesimme, että Espanjassa asiat toimivat eri lailla kuin Suomessa, ja olimme mukamas valmistautuneet täkäläiseen kulttuuriin, niin saimme silti yllättyä monesti. Aikamoista tunnevuoristorataa on tässä saanut kokea, toisena hetkenä olen onnen kukkuroilla ja toisena mietin, että mitä helevettiä me oikein ollaan tehty…
Nyt olemme asuneet täällä kaksi viikkoa, ja koti alkaa jo pikkuhiljaa tuntua kodilta. Suurimmat haasteet on selätetty. Ja vaikka uusia haasteita ilmaantuisikin, nyt voin huokaista helpotuksesta, kiitos Déja Vu -kokemuksen. Toissa päivänä astuin mieheni työhuoneeseen sisään ja aika pysähtyi. Muistan, että olin ollut tuossa tilassa aiemminkin ja tuijottanut juuri tuota samaa vinoa kirjahyllyä. Ah ja voih! Tuona hetkenä sydämeni pakahtui ilosta, kiitollisuudesta ja varmistuksesta. Me olimme juuri oikeassa kodissa, kaikkine sen ihanuuksineen ja karmeuksineen. <3
Jos olet seurannut matkaani pidempään tai lukenut kirjojani, tiedät, että kirjoitan myös paljon Enkelinumeroista, eli luvuista, jotka ilmaantuvat jatkuvasti. Numero seitsemän kaikissa eri muodoissa on seurannut minua jo ylä-asteelta saakka. Viime vuosina numeroyhdistelmä 777 ja 7777 ovat olleet todella tärkeitä vahvistuksia minulle. Ja voitkin arvata, että en ole IKINÄ missään nähnyt näin paljon kyseisiä numeroyhdistelmiä kuin tänne muuttomme jälkeen. Päivittäin, ja monta kertaa päivässä! Parasta oli huomata pankissa, kuinka espanjalaisessa pankkitilini tunnuksessa oli myös numerot 7777. Mun oli ihan pakko kertoa tästä myös pankkivirkailijalle, mutta ei hän mitään ymmärtänyt, oli vain hämmästynyt iloisesta reaktiostani.
Kiitos johdatuksesta ja merkeistä Universumi. Ilman niitä olisin jo ehkä hullujen huoneella, tai ainakin ihan kohta hyppäämässä takaisin maitojunalla Suomeen. Onneksi nyt ei tarvitse. <3