Mitä mä Malagas?
…viihdyn hiton hyvin himas. Pilke silmäkulmassa kuunnellaan tätä Gasellien biisiä uudessa kodissamme Etelä-Ruotsissa. Vihdoin löysimme oman kodin Höör -nimisestä kaupungista, lukuisten etsintöjen jälkeen, niin Espanjassa kuin täällä Ruotsissakin. Tuntuu, että oltaisiin eletty ainakin kaksi eri elämää sen jälkeen, kun myytiin Espoon koti ja muutettiin Malagaan. Muistan kuin eilisen päivän sen valtavan ilon ja innostuksen joka meillä oli, kun pakkasimme tavaroita ja ajoimme läpi Euroopan paikkaan, jossa emme koskaan ennen olleet käyneet. Olin TÄYSIN varma, että tulisimme elämään Espanjassa ”aina”. Lapsille haettiin koulupaikat, joita he eivät koskaan saaneet (kolmesta eri koulusta) ja me etsimme vimmatusti kotia, johon voisimme avata yhteisen jooga/healing studion. Minä ja mieheni puhutaan molempien kotimaisten lisäksi myös englantia, eli asiakaskuntakin piti ns. olla valmiina, Malagahan on täynnä suomalaisia, ruotsalaisia ja englantilaisia. Elin hurmoksessa ensimmäiset viikot ja sitten todellisuus alkoi tehdä itseään näkyväksi.
Me maksettiin yli 3000€ vuokraa talosta, joka oli tyyliin hajoamaisillaan käsiin, ja josta muodostui vielä kunnon painajainen lakimiehineen ja talonvaltausyrityksineen. Muista, kun sydän pamppailen sanoin talonvaltaajille, että ”ette saa tulla sisään, muuten soitan poliisin”. En oikeasti uskonut, kun joku sanoi, että kyllä, se on ihan oikea laki Espanjassa, että talosta ei voi häätää ketään pois, eli jos talonvaltaajat iskee OMAAN kotiin, siinä sitä sitten ollaan, kusessa. Haluaisimmeko oikeasti ostaa kodin paikasta, jossa pitäisi koko ajan pelätä tunkeilijoita? Mitä jos joku päivä tulisimme kotiin Suomen lomalta, ja talo olisi vallattu?
Seuraavaksi alkoi ahdistaa kapeat tiet, kadut ja ihmismäärä, sekä autoilijat, Malagassa ei ole mitään liikennesääntöjä, ei ainakaan suomalaisella mittapuulla. Kapeat vuoritiet ilman kaiteita (muutama sentti oikealle niin rotkossa olisit) oli sata kertaa pahempi kuin Linnanmäen vuoristorata, puristin penkkiä kun muutaman kerran vuoristoteillä ajettiin..! Täällä maalla on niiiin ihanaa ajaa, ei ole ruuhkia, on leveät tiet ja aina paljon parkkipaikkoja, voin hengittää kun ajan.
Sitten tajuttiin, että lapset ei voi liikkua Espanjassa yksin, haluaisinko todella olla sellainen ”kotiäiti”, aina kuskaamassa ja hakemassa ja viemässä? Vai haluanko lapsilleni VAPAAN lapsuuden pohjoisessa, missä he voivat turvallisesti itse liikkua paikasta toiseen julkisilla?
Espanjan unelma murtui käsiin, mutta emme halunneet muuttaa Suomeenkaan takaisin, joten Heja Sverige! Tosin Ruotsiin muutto ei myöskään sujunut niin kuin Strömsössä, siitä seikkailusta on kokonaan eri blogi (Uhri energiaa kerrakseen).
Nyt olemme asuneet täällä reilu kaksi vuotta, ja joista puolisen vuotta tässä omassa kodissa, jonka osoite on suomeksi käännettynä Vihreänlehdontie 44. Ja ihanaa vihreää vehreyttä täältä löytyykin, upea lehtimetsä 2 minuutin kävelymatkan päästä. Myös nuo enkelinumerot!
Viihdytään täällä todella hyvin, mutta kyllä se kieltämättä vähän downgreidaukselta tuntui, kun ensimmäiset viikot täällä asuttiin. Täysin uudesta, meille rakennetusta Espoon kodista, Malagan huviloiden kautta tänne, landelle, Hööriin, viime vuosisadalla rakennettuun tiilitaloon, joka kaipasi kipeästi remonttia. En edes halunnut ottaa mitään kuvia someen, tuntui, että olimme jotenkin alussa. Ei se meidän unelma tältä 3 vuotta sitten näyttänyt! Nyt on onneksi saatu pintaremonttia tehtyä, ja talo alkaa tuntumaan omalta, vielä kylppärit uusiksi ja saunan rakennus, niin hyvä tulee.
Sitten eilen tajusin jotain tästä mun unelmasta, minähän kirjaimellisesti istun NYT (ja eilenkin kun tajusin sen) tässä mun unelmassa!! Istun OMASSA healing/jooga tilassa, kristallien ja alttareiden ympäröimänä, joka kantaa nimeä White Lion Healing. Tämähän oli se mun unelma! Tehdä töitä omassa healing tilassa, niin etänä kuin kohta ihan livenäkin. Unelma on JO toteutunut, ja minä täällä vain jurputan remonteista… Valitan Elämälle.. En ole halunnut vielä avata healing tilan ovia virallisesti, koska yksi seinä pitäisi tehdä uudestaan (ja ennen sitä salaojat) ja lattia hioa ja seinät maalata ja … Olen kokenut, että tila ei ole vielä valmis ja koirankin haukkuminen kuuluu yläkerrasta läpi. Miten ihmeessä täällä muka voisi mitään pitää?! Eikö tämäkään nyt onnistuisi?
Sittemmin sain onneksi kuulla lohduttavia sanoja Oppailta, että KYLLÄ, tilaan on tuotava ihmisiä, ja että meidän Bentley koiran tulisi olla tunneilla mukana! Bentley ei kuulemma ole mikään tavallinen koira, vaan mestari-parantaja, ja hän haluaa olla mukana tunneilla! Jaahas, vai sillä tavalla. Sitten nauroin, koska tajusin, että kun sain tilalle nimen ’White Lion’ niin meidän koirahan näyttää ihan valkoiselta leijonalta naamasta, hänellä on upea valkoinen leijonanharja. Olin siis pitänyt mestaria poissa hänen omalta saliltaan, siksi haukkuminen. =)
En oikein kyllä vieläkään ymmärrä, miksi meidät ohjattiin takaisin tänne Hööriin, se pala on vielä hieman piilossa, mutta stay tuned! Huomaan, että tästähän on tullut tapa, että minä kirjoitan yhden tällaisen pitemmän blogi-postauksen kerran vuodessa ja ihmettelen meidän perheen elämää. Ehkä vuoden päästä olen taas viisaampi. Ainakin lapset rakastavat omaa pientä steinerkouluaan ja heillä on maailman parhaat opettajat! Mitä mä Malagas, viihdyn hiton hyvin himassa. Vaikka tämä onkin vielä kesken.
Opettelen olemaan onnellinen tässä keskeneräisyydessä ja tietämättömyydessä. Luotan, että meidät ohjattiin tänne takaisin syystä. Luotan, että tämä ihana White Lion Healing space avaa ovensa fyysisille tapahtumille juuri oikeaan aikaan, Pyhän Järjestyksen mukaisesti ja sitä odotellessa Kiitän Elämää. Päätän olla onnellinen NYT. Enkä ’sitten kun’ joogatila on valmis…
Mitä sinä tällä hetkellä odotat? Voitko päättää olla onnellinen ja kiitollinen NYT, vaikka elämä olisikin näennäisellä katkolla?