Muistan, kun kundaliinijoogaopettajani Ruotsissa vihjaili oman aamuharjoituksen aloittamisesta. Nauroin ja sanoin, että ei tule onnistumaan kun on pienet (silloin 3 ja 4-vuotiaita) lapset kotona ja heitin koko ajatuksen romukoppaan. Meillä oli mieheni kanssa käytössä vuoroheräämiset, kuka hullu nyt haluaisi vapaaehtoisesti herätä ennen lapsia, varsinkin kun tyttöni heräsi usein jo viiden-kuuden aikoihin. Ajatus omasta joogaharjoituksesta ei kuitenkaan jättänyt rauhaan ja kohta löysinkin itseni lämpöiseltä lampaantaljalta, jo ennen viittä. Olin aivan rättiväsynyt, kun silmät puoliummessa nousin sängystä ylös, mutta kummasti heräsin harjoituksen aikana ja huomasin, että olinkin paljon virkeämpi ja energisempi loppupäivän! Huomasin myös, miten paljon paremmin päiväni lähti käyntiin ja miten paljon parempi äiti olin lapsilleni sekä puoliso miehelleni. Ymmärsin, että sain harjoituksista niin paljon voimaa arkeen, että tätä polkua halusin jatkaa.

Kundaliinijoogassa on tapana tehdä samaa harjoitussarjaa tietyn ajanjakson verran, esimerkiksi 40 tai 120 päivää peräkkäin. Tai jos oikein hurjaksi rupeaa, 1000 päivää. Minä aloitin oman polkuni 40 päivällä, tarkoituksenani vahvistaa napachakraani eli oman voiman keskusta. 40 päivää venyi 90 päiväksi ja pikkuhiljaa huomasin, että aamuharjoituksesta oli tullut todella tärkeä osa elämääni. Tein erilaisia ja eri pituisia harjoitussarjoja, jotka valitsin intuitiolla.

Once upon a time in Alanya, tapahtui kuitenkin niin, että en keksinyt mitä harjoitussarjaa tekisin seuraavaksi, joten kysyin opettajaltani Inderjitiltä, josko hänelle tulisi mieleen minulle joku sopiva sarja. Meinasi aamukahvit mennä kurkkuun, kun hän totesi iloisesti, että ”tee 1000 päivää auranvahvistus -sarjaa”. Ensimmäinen vastaus oli EI. Vastustus nousi pintaan, en halunnut sitoutua sellaiseen. Menin hotellihuoneeseeni ja avasin Paulo Coelhon kirjan keskeltä, siellä oli viesti ”mennä tulta päin kuin soturi”. Asia oli sillä selvä. Vastustusta ja tulta päin sitten vaan.

Eilen 6.7.2020 tuli täyteen tuo 1000 päivää täyteen ja kyllä on elämä muuttunut hurjasti, parempaan suuntaan tietysti! On ollut opettavaiset 1000 päivää, ja tänään aamulla kun tein aamuharjoituksen oli hassu, mutta hyvä olo. Tein aamuharjoituksen ensimmäistä kertaa omaa itseäni kuunnellen, en kirjasta kopioiden. Joogan lisäksi minulle on muodostunut joka aamu tavaksi pyytää päivääni Pyhää Järjestystä, iloa ja runsautta sekä tehdä visualisaatioharjoituksia yms. Pyydän asioita elämääni, kiitän ja kuuntelen. Olen läsnä oman itseni kanssa. Olen lempeä itselleni.

Olen parhaillaan suunnittelemassa 21 päivän verkkokurssia, joka auttaa aloittamaan oman päivittäisen aamuharjoituksen. Mutta kyseessä on paljon enemmän kuin pelkkä aamuharjoitus, panoksena on koko elämäsi ja sen muuttaminen kaikilla elämän osa-alueilla. Ole siis kuulolla, kurssi on syntymässä. <3

“In essence, if we want to direct our lives, we must take control of our consistent actions. It’s not what we do once in a while that shapes our lives, but what we do consistently.”   -Tony Robbins

ps. Onneksi enää ei tarvitse herätä puoliviideltä, kuudelta riittää jo hyvin. Lapset kasvavat kyllä. =)