Sen piti olla jo ihan varmaa, viittä vaille valmista. Sitten matto vedetään jalkojen alta. En enää ikinä usko merkkeihin enkä vahvistuksiin, oli ensireaktioni. Fuck the signs, kiitti vaan universumi. Tarina alkaa kesästä, kun istuin terassilla ja mietin kirjalleni nimeä, tai oikeastaan, en edes miettinyt, vaan PYYSIN sitä itse jumalalta (tässä

Muistan, kun kundaliinijoogaopettajani Ruotsissa vihjaili oman aamuharjoituksen aloittamisesta. Nauroin ja sanoin, että ei tule onnistumaan kun on pienet (silloin 3 ja 4-vuotiaita) lapset kotona ja heitin koko ajatuksen romukoppaan. Meillä oli mieheni kanssa käytössä vuoroheräämiset, kuka hullu nyt haluaisi vapaaehtoisesti herätä ennen lapsia, varsinkin kun tyttöni heräsi usein jo viiden-kuuden

Muistan, kuinka joskus nuorena ajattelin, että minun pitää valita. Olenko hiphoppari vai kermaperse? Olenko katu-uskottava hippi huiveineni ja puukoruineni vai tyylikäs nuori nainen Longchamp -laukkuineni? Ja ennen kaikkea, olenko joogi vai luksusta rakastava nautiskelija? Kautta aikojen ihmisillä on ollut tarve lokeroida muita ihmisiä. Maija on sellainen oman tien kulkija ja

Mikä susta tulee isona? Kysymys, jonka kuulemme elämämme aikana monia kertoja, joko itseltämme tai muilta. Vastauskin usein vaihtuu yhtä monta kertaa kuin kysytään. Niin on ainakin itselleni käynyt. Neljävuotiaana halusin olla balettitanssija ja balettiluistelija. Sitten eläinlääkäri, toimittaja, lentoemäntä, vaatekauppias ja luokanopettaja. Elämä johdatti minut kummallisten sattumien kautta steinerpedagogisiin luokanopettajaopintoihin ja

Hakuna matata! 19.01.2020 KirsiYleinen  Katsoin pari päivää sitten lasteni kanssa Disneyn alkuperäisen Leijonakuninkaan. Se oli nostalginen kokemus, sillä Leijonakuningas oli ensimmäinen elokuva, jonka näin elokuvateattereissa yli 25 vuotta sitten. Elokuva teki minuun suuren vaikutuksen jo silloin ja yhä edelleen monien vuosien jälkeen. Viisaan isähahmon, Mufasan, ajatukset tähdistä ja Simban rohkeus